Muruiset valkosuklaa-omena-muffinssit

Tänään oli sellainen hulinapäivä, että oksat pois. Aamu alkoi aika rauhallisesti reissulla asukaspuistoon. Iltapäivän päiväunien aikaan alkoikin sitten pienoinen alamäki - ei mitään kamalaa, mutta hermoja kiristävää silti. Varsinkin, kun alla oli liian lyhyet yöunet. Pikkuveli heräili kokoajan itkemään flunssaansa, hampaita tai jotain muuta ja vietinkin suurimman osan päiväuniajasta terassilla. Unien jälkeen Poitsu puolestaan oli levoton ja riehuminen alkoi mennä ihan liiallisuuksiin. Heti jos pikkuveljen jätti lattialle, kävi Poitsu ikään kuin vahingossa istumaan reppanan päälle tai ohimennessään potkaisi jne. Tähän kun yhdistetään ruoanlaitto ja jo valmiiksi kireät hermot, niin johan alkaa harmittaa. Tilanne (=minun hermoni) vaati siis herkkuja, joten puin ja pakkasin lapset kärryihin. Tallustelimme lähikauppaan ostamaan tykötarpeita ja paluumatkalla piipahdimme leikkipihalla. Suurimmat sauhut pääsivät onneksi tällä reissulla ulos, mutta koska leipomisainekset oli jo ostettu, niin eihän niitä voinut jättää kaappiin lojumaan! Lisäksi jääkaappi edelleenkin pullottaa vanhemmiltani saatuja omenoita, joten siinäpä tekosyitä kerrakseen ryhtyä leivontapuuhiin. Pisteenä i:n päälle Poitsu vielä keksi käsienpesureissulla ryhtyä vesileikkeihin. Vessassa oli liian hiljaista ja yhtäkkiä alkoi kuulua riemunkiljahduksia. Siellähän se suihkautteli käsisuihkulla puhtaiden vaatteiden, vaippojen ja vessapapereiden päälle vettä... Ihan normaali taapero siis, kunhan äiti vaan ei olisi niin nipo!

Olen kauramuru-omenatortun leipomisesta lähtien pyöritellyt mielessäni ajatusta murumuffinsseista. Nyt minulla vihdoin välähti, että olen nähnyt sellaisen ohjeen jossakin. Ja sieltähän se löytyi, Leila Lindholmin "Pala kakkua - ja paljon muuta" -kirjasta. Tuunasin ohjetta hieman lisäämällä siihen omppumehua ja valkosuklaata. Tuli hyviä, vaikkakin muffinssit olivat suunnilleen isojen sämpylöiden kokoisia ;) Ensi kerralla taidan käyttää normaalin kokoisia vuokia.

Muruiset valkosuklaa-omena-muffinssit

(6-7 isoa tai varmaan aika monta pientä)

Perustaikina:
100 g juoksevaa margariinia
1 dl omenamehua (Tropicana)
1 dl maitoa (tai soija tai kauramaitoa)
2 kananmunaa
1 1/2 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
100-150 g valkosuklaata

Täyte:
4-5 pientä omenaa
2 rkl juoksevaa margariinia
2 rkl sokeria
1 rkl kanelia

Muruseos:
75 g juoksevaa margariinia
2 dl kaurahiutaleita
1 dl vehnäjauhoja
1 dl sokeria

Valmista aluksi täyte. Pese (ja tarvittaessa kuori) omenat ja pilko pieniksi kuutioiksi. Paista omenakuutioita kuumalla paistinpannulla margariinin, sokerin ja kanelin kanssa (pari minuuttia). Jätä jäähtymään taikinan valmistuksen ajaksi.

Valmista sitten perus muffinssitaikina. Vaahdota kananmunat, sokeria ja vaniljasokeri. Sekoita vaahtoon mehu, maito ja juokseva margariini. Sekoita vehnäjauhot, leivinjauhe, suola ja paloiteltu suklaa taikinan sekaan varovasti käännellen. Sekoita omenatäyte muun taikinan joukkoon ja täytä muffinssivuoat taikinalla.

Viimeiseksi tehdään muruseos. Sekoita kaikki ainekset keskenään ja ripottele muffinssien pinnalle (olipa hankalaa! ;)). Mulla muruseosta tuli tosi paljon ja sitä jäi ylikin, vaikka laitoinkin sitä ihan reilusti muffinssien päälle.

Paista uunin keskitasolla 175 asteessa (tai pieniä muffinsseja 200 asteessa) noin 20-30 minuuttia (pieniä noin 12-15 minuuttia). Mulla ei muffinssit meinanneet millään kypsyä! Alkuperäisessä ohjeessa paistoaika oli 20 minuuttia, mutta meidän jättimuffinssit viihtyi uunissa suunnilleen 35 minuuttia.

P.S. Vaihdoin tänään blogini ulkonäköä. Dynaamiset näkymät eivät toimineet järin hyvin vanhalla läppärilläni ja vanhalla iPadilla, joten hylkäsin modernin tyylikkyyden ja aloin suosia käytännöllisyyttä. Alkaisikohan tämä pikku hiljaa näyttää sellaiselta kuin haluankin...?