Kirjahyllystä: One day, David Nicholls

Alussa ajattelin, että bloggaan niistä lukuisista uusista asioista (:D), joita tulen tekemään. No eihän se ihan niin mennyt! Olen jämähtänyt mukavuusalueelleni - ruokaan ja leivontaan - ja unohtanut kokonaan kaiken muun (enkä nyt sitten tarkoita mukavuusalueella, että olisin mitenkään erityisen hyvä leipomaan, vaan lähinnä sitä, että tykkään ruoasta ja herkuista ;)). Oikeastaan tästä blogista on tullut enemmän reseptikirjani ja se on oikeastaan ihan kiva juttu. Mukava saada jonnekin talteen lempireseptini. Nyt kuitenkin yritän taas vähän jotain muuta. Tykkään paljon lukemisesta, vaikka viime vuosina siihen ei olekaan ollut hirveästi aikaa. Yritän nyt kuitenkin elvyttää tätä vanhaa lempipuuhaani ja kirjoitan tänne silloin tällöin lyhyitä kommentteja lukemistani kirjoista. Osittain siitä syystä, että saan jonkunlaista iloa siitä, kun näen mitä kirjoja olen saanut aikaiseksi lukea ja toisaalta siksi, että aivot saa vähän tekemistä, kun pääsee kommentoimaan ja tiivistämäään kirjan juonta. Saanko esitellä ensimmäisen uhrini suoraan kirjahyllystä:

David Nicholls: One day

Tarina alkaa 15.7.1988, kun kirjan päähenkilöt, opiskelijakaverit Emma ja Dexter, päätyvät viettämään viimeisen yön ennen koulusta valmistumista yhdessä. Tästä eteenpäin kukin luku kirjassa kertoo tapahtumista tuona samana päivämääränä, mutta eri vuosina. Seuraavassa luvussa ollaan siis hypätty vuoteen 1989, jolloin päähenkilöt ovat lähteneet omille teilleen, Dexter Roomaan ja Emma Wolverhamptoniin. He kuitenkin pitävät yhteyttä toisiinsa ja ehkä kaipaavatkin toisiaan.

Päähenkilöiden välille on luotu perinteistä vastakohtien välistä kemiaa. Dexter on kevytkenkäinen ja ilmeisesti rikkaasta perheestä oleva ehkä hieman hemmoteltukin poika. Emma vaikuttaa järkevältä tunnolliselta jalat maassa -tyypiltä, mutta on kova piikittelemään Dexteriä. Ehkä osittain siksi, että hän on ihastunut Dexteriin. Pian paljstuu, että tunne on molemminpuolinen, mutta päähenkilöt itsekin tuntuvat olevan siitä hämillään. Heillä ei tunnu olevan mitään yhteistä, mutta silti he sopivat hyvin yhteen.

"'My tattoo. From India.' She rubbed it with her thumb as if trying to wipe it off. 'It's faded a bit. It's a yin-and-yang,' he explained.
'Looks like a road sign.'
'It means the perfect union of opposites.'
'It means "end of national speed limit". It means put some socks on.'"

Sama vastakohtien teema jatkuu kaikessa, mitä päähenkilöt tekevät. Dexter kiertää maailmaa, elää hohdokasta elämää ja päätyy lopulta pikkujulkkikseksi tv-ohjelman juontajana. Emman elämää puolestaan kuvataan hyvinkin realistisesti, kun hän työskentelee rasvaisessa ravintolassa tai pienessä teatterikokoonpanossa. Dexterin elämä on hohdokasta ja näennäisen kiinnostavaa, Emma puolestaan on hyvistä kouluarvosanoista ja suurista suunnitelmistaan huolimatta päätynyt ikävään työhön, josta hän unelmoi pääsevänsä eroon. Vuosien varrelle kuitenkin mahtuu monenlaisia tapahtumia, hyviä ja huonoja.

Kirja oli hyvä ja aika koskettavakin. En viitsi kirjoittaa siitä tämän enempää, koska en halua paljastaa loppuratkaisua (heh, jos nyt joku tänne sattuisi eksymään!). Pidin kirjan huumorista ja realistisen oloisesti käyttäytyvistä roolihahmoista. Loppuratkaisu oli yllättävä, mutta se teki kirjasta entistä paremman (vaikka salaa toivonkin toisenlaista loppua). Mielestäni kirjan kerrontatapa - vuosittain etenevät luvut - oli virkistävä ja hauska. Aikaa ei tuhraantunut turhuuksiin, vaan kaikki jutut kirjassa tuntuivat oleellisilta. Minusta oli myös hauska seurata päähenkilöiden kasvua ja kehitystä. Kirja kuvasi hyvin ihmisten perusluonnetta ikäkausittain. Sitä, kuinka nuorena mikä vain tuntuu mahdolliselta. Ja sitä, kuinka vähän vanhempana huomaa, että se ei ehkä olekaan ihan realistista ja kuinka ennemmin tai myöhemmin löytää tasapainon ja oman paikkansa maailmassa. Siihen pystyi itsekin samaistumaan.

"...she wasn't as curious or passionate as she once had been, that was only to be expected. It would be inappropriate, undignified, at thirty-eight, to conduct friendships or love affairs with the ardour and intesity of a twenty-two-year-old. Falling in love like that? Writing poetry, crying at pop songs? Dragging people into photo-booths, taking a whole day to make a compilation tape, asking people if they wanted to share your bed, just for company? If you quoted Bob Dylan or T.S. Eliot or, God forbid, Brecht at someone these days they would smile politely and step quietly backwards, and who would blame them?"

Lempilainaukseni kirjasta:
"'Live each day as if it's your last', that was the conventional advice, but really, who had the energy for that? What if it rained or you felt a bit glandy? It just wasn't practical. Better by far to simply try and be good and courageous and bold and to make a difference. Not change the world, but the bit around you. Go out there with your passion and your electric typewriter and work hard at ... something. Change lives through art maybe. Cherish your friends, stay true to your principles, live passionately and fully and well. Experience new things. Love and be loved, if you ever get the chance."

Kommentit

  1. Jätänpä merkin, että kävin vierailemassa blogissasi!

    Multa löytyy toi sama kirja (one day), mut jostain syystä se jäi kesken vaikka siitä tykkäsinkin. Pitääpä lukea se loppuun (tai varmaankin aloittaa alusta kun en enää tarkkaan muista alkua:)

    VastaaPoista
  2. Hei ihka ensimmäinen kommentti mun blogissa! Kiva kun kävit miinu :)

    Mulle kävi ton kirjan kanssa ihan samalla tavalla. Aloitin sen, mutta sitten se jäi kirjahyllyyn pyörimään moneksi viikoksi. Jossain vaiheessa tartuin siihen uudestaan, enkä enää malttanut laskea kädestäni. Olisikohan siinä vähän hitaan puoleinen alku vai missäköhän vika? Hyvä kirja se oli kuitenkin, kun vaan pääsi vauhtiin.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit