Nopeaa arkiruokaa: kanapannari

Pikkuveikka on jo muutaman viikon ajan kieltäytynyt syömästä mitään lusikalla syötettyä. Nyt onkin sitten pakko tehdä sellaista ruokaa, jota pystyy omin sormin helposti napsimaan ja joka ei sisällä maitoa. Makaronilaatikko ja lihapullat (ja itsetehdyt raviolit!) soveltuvat molemmat tosi hyvin tähän tarkoitukseen, mutta ei niitäkään jaksa jatkuvasti syödä :P Eilen tein kanapannaria ja se maistui hyvin molemmille pojille. Pannaritaikinan resepti löytyi Pirkan sivuilta (lisäsin siihen kyllä leivinjauhetta ja tilkan öljyä) ja täytteen sovelsin itse (heh, aika taidokosta soveltamista paistaa kana ja kasvikset!). Mikä muu nopea arkiruoka olisi helposti sormin syötävää, maidotonta, soijatonta ja maistuisi hyvin koko perheelle?

Kanapannari

7 dl kauramaitoa
3 kananmunaa
3 dl vehnäjauhoja
1 dl kaurahiutaleita
1 tl leivinjauhetta
suolaa oman maun mukaan (0-1 tl)
tilkka öljyä

300-500 g broilerinsuikaleita
1 paprika
1 iso sipuli
1-2 päärynää
mausteita oman maun mukaan (curry, pippuri, yrttejä)
oliiviöljyä

Vatkaa kauramaito, kananmunat, jauhot, kaurahiutaleet, leivinjauhe, suola ja öljy sekaisin. Anna taikinan turvota täytteen valmistamisen ajan. Kuullota sipulit öljyssä ja curryssa. Lisää broileri, mausta ja ruskista. Lisää hetken päästä pilkottu paprika ja paistele jonkun aikaa. Lisää loppuvaiheessa myös pieneksi pilkottu päärynä. Kaada täyte uunipellille leivinpaperin päälle ja kaada päälle myös taikina. Paista uunissa 200 asteessa 35-40 minuuttia, toisiksi alimmalla tasolla. Huom! Ainakin mulla jäi pannari vähän kostean tuntuiseksi, joten seuraavalla kerralla meinaan kokeilla vähän pidempää paistoaikaa tai nostan pellin keskitasolle.

---
Meidän elo on taas normalisoitunut flunssan jälkeen. Pikkuveikka tosin yrittää puskea kolmea hammasta ulos yhtä aikaa, joten yöt ovat arvatenkin vähän mitä sattuu. Pikkuveikka on myös oppinut sanomaan esikoisen nimen ja se on todella suloista! Yksivuotiaan osoittava etusormi on myös päässyt valloilleen ja se osoittaakin vuoron perään kaikenlaisia esineitä ja asioita. Ehdoton suosikki on lamppu ja pikkuveikan voikin vähän väliä bongata tuijottelemasta kattoon ylpeä ilme kasvoillaan ja sormi pystyssä. Ollaan yritetty lasten kanssa vähän askarellakin jotain pientä. Uusimpia tuotoksia ovat vessapaperirulla-pupu ja Tutteli-laatikosta (siis sellaisesta, missä on useampi tutteli-purkki) tehty tunneli. Pupun häntänä on langasta tehty pieni pallero. Voin muuten suositella tekemään karvapallot haarukan avulla (ohje täällä). Se on ehdottomasti helpointa ja nopeinta. Kannattaa muuten pujottaa pallon sitova naru jo valmiiksi haarukan piikkien välistä, niin ei tarvitse yrittää pujotella sitä langan kiertämisen jälkeen.

Viimeisin luettu kirja on Khaled Hosseinin Tuhat loistavaa aurinkoa. Hyvä kirja! Kirjan tapahtumat ovat kyllä mielestäni ankeita ja aika ahdistavia, mutta maailmankuvaa avartavia ja se pistää ajattelemaan. Tuhat loistavaa aurinkoa kertoo afganistanilaisista naisista Mariamista ja Lailasta, sodasta ja pakkoavioliitosta.

Olen myös yrittänyt palauttaa mieleen virkkauksen perusteita. Virkkasin kuvassa olevan sydämen ja täytin sen vanhan tyynyn sisuksista kaivetulla vanulla. Sydämen ohje löytyi täältä. Käytännössä vain virkataan kaksi pyöreää ympyrää, joista tulee sydämen yläosat (jos haluaa isomman sydämen, voi lisätä silmukoita parilla kierroksella tai jos pienen sydämen, niin ei lisätä ollenkaan ja ympyärästä muodostuu pienempi kuppi). Kupit virkataan yhteen ja sitten sopivalta tuntuvassa vaiheessa aletaan kaventaa silmukoita aina sydämen molemmissa sivuissa ja keskellä (sekä edessä että takana). Ajattelin seuraavaksi tehdä pienempiä sydämiä, joihin liimaisin magneetit taakse.

Vuosi 2013, kirjoja luettu: 3