Indonesialainen pyttipannu: Nasi goreng

Vappu tuli, vappu meni. Isäkuukausi tuli, isäkuukausi meni. Nyt siis vietetään taas arkea meidän perheessämme :)

Olemme jotenkin olleet niin kiireisiä tämän arkeen paluun kanssa, etten ole ehtinyt suunnitella, saati sitten tehdä viikon ruokia valmiiksi. Nyt ollaankin menty vähän kädestä suuhun -periaatteella (niin kai se syöminen yleensäkin tapahtuu? ;)). Tällä viikolla on syöty einesnugettejakin ja vapun kunniaksi tietysti nakkeja. Jonain päivänä kokkasin tällaista nopeaa "pyttipannua". Ohje on kotitalousopettaja-äidiltä saamastani kirjasta Ruokamatka Aasiaan (Liisa Ketola, Aura Liimatainen, Heikki Riipi). Kirjassa kerrotaan eri Aasian maiden kulttuurista ja sekaan on ripoteltu ruokaohjeita. Tämä resepti on taas vähän muokattu kaapista löytyneiden ainesten perusteella. Alkuperäisessä ohjeessa oli lisänä myös chiliä ja katkarapuja. Nasi gorengissa on ideana, että edellisen päivän tähderiisistä tehdään ruokaa sekoittamalla siihen mitä kaapista sattuu löytymään: katkarapuja, lihaa, kanaa, munaa, kasviksia... Oli tosi hyvää. Koko perheelle maistui! Munakasta olisi saanut olla melkein enemmänkin. Ehkä ensi kerralla teen kaksi munakasrullaa. :)

Nasi goreng

2 dl (keittämättömänä) jamiini- ja basmatiriisin sekoitusta
vettä riisin keittoon, pakkauksen ohjeen mukaan
2 kananmunaa
3 rkl öljyä
300-400 g broilerin suikaleita
1 paprika
1-2 sipulia
3 rkl soijakastiketta
1,5-2 rkl fariinisokeria
(persiljaa tai rucolaa)

Keitä riisi pakkauksen ohjeen mukaan. Riko kananmunat ja vatkaa kevyesti. Kuumenna 1 rkl öljyä pannulla ja paista munista ohut munakas. Halutessasi voit maustaa munakkaan ripauksella suolaa. Kääri munakas lopuksi rullalle ja leikkaa ohuiksi suikaleiksi. Pilko sitten sipuli silpuksi ja paprika pieniksi suikaleiksi. Kuumenna loput öljystä pannulla ja kuullota paprika-sipuliseikoitusta hetken aikaa. Lisää sitten broilerinsuikaleet ja paista koko ajan sekoittaen muutaman minuutin ajan. Lisää joukkoon riisi ja mausta soijakastikkeella ja fariinisokerilla. Tarkista kanan kypsyys ja paista, kunnes se on kypsää. Koristele valmiit annokset munakassuikaleilla ja vaikka persiljalla tai rucolalla.

---
Isäkuukausi lopeteltiin pohjanmaanreissulla, jossa olimme miehen mummun hautajaisissa. Oli muuten aika mielenkiintoista olla kirkossa siunaustilaisuudessa kahden energisen lapsen kanssa :P Vaikka meitä lohduteltiin sillä, että lapsista saa kuulua ääntä, niin silti välillä meinasi hävettää. Tuo kävi ihan urheilusuorituksesta. Tilaisuus huipentui siihen, kun vanhempi poika alkoi kommentoida papin saarnaa: "Kyllä kyllä! Juuri niin! Joo, aivan niin", niin että kirkko raikui. Tästä pikkuveikka innostui niin paljon, että alkoi taputtaa kovaäänisesti. Tunnelma oli vähän niin kuin jossain baptistikirkossa vai mitä ne ovatkaan, joissa lauletaan gospel-lauluja ja huudetaan halleluuja.

Lopulta kaksikko rauhoitettiin rusinoilla ja etupenkistä kuului enää tyytyväinen maiskutus. Lattia olisi ehkä pitänyt siivota tippuneista rusinoista, mutta jotenkin se unohtui... :P

Reissu oli kuitenkin hauska, jos ei oteta huomioon sitä, että kyseessä olivat kuitenkin hautajaiset. Olimme kaksi yötä hotellissa ja kävimme tietysti myös Seinäjoen juna-asemalla ihastelemassa junia. Pojat innostuivat paljon pendolinoista ja diesel-veturista, joita tästä meidän kotimme ohi harvemmin (tai ei koskaan) ajelee. Kotimatkalla kävimme vielä miehen äidin lapsuudenkodilla, joka siis on tyhjillään oleva maatila. Olen aina pitänyt historiasta ja vanhoista taloista, joten oli hauska käydä kurkkaamassa maatilaa ja kuvitella minkälaista elämää mummi on siellä lapsena viettänyt. Isoveikkakin oli innoissaan ja kovasti kyseli, että oliko mummilla lapsena eläimiä. Lehmiä, lampaita ja possujakin kuulemma oli jossain vaiheessa.

Pohjanmaan reissulla löysin kirjakaupasta pari kivan oloista keittokirjaa:

Kotimatkalla pysähdyimme Ideaparkissa ja sattumalta löysimme sieltä kokkikaupan nimeltään Iloinen keittiö. Mukaan tarttui kaikenlaista pientä isoveikan tulevia 3-vuotissynttäreitä ajatellen. Olisin kyllä saanut tuolla enemmänkin aikaa (ja rahaa) kulumaan, mutta oli pakko jatkaa matkaa kotiinpäin.

Ai niin, Kirjan ja ruusun päivänä viime viikolla kävin taas kirjaostoksilla. Olen juuri aloittanut lukemaan tota Tuulen varjoa ja ainakin alku vaikuttaa lupaavalta.

Hetkinen! Tuonne väliinhän on hypännyt yksi äidiltäkin lainattu kirja. Yritti mokoma loikkari uskotella, että olen ostanut noin monta kirjaa! Kaksi ostin ja Jarrusukat tuli kaupanpäälliseksi. :)

Taas tulee yksi kirja lisää luettuihin kirjoihin: The age of miracles (Karen Thompson Walker). Tässä katastrofikirjassa maapallon pyöriminen hidastuu tuntemattomasta syystä ja se aiheuttaa kaikenlaisia ongelmia: vuorokaudet pidentyvät, kasvit eivät enää selviä, tulee maanjäristyksiä, lumipyryjä ja myös sosiaalisia ongelmia, kuten erimielisyyksiä siitä, eletäänkö kellon vai valoisan ja pimeän ajan mukaan. Kirjan tapahtumat kerrotaan teini-ikäisen Julian näkökulmasta. Kirja oli ihan viihdyttävä ja sen tunnelma oli tavallaan sellainen kuin voisi kuvitella olevan silloin, kun hitaasti etenevä luonnonkatastrofi iskee. Kirjaa lukiessa tuli jännä odottava tunnetila ja kirjassa koko ajan pedattin jotain suurta ja mullistavaa tapahtuvaksi. Mitään suurta loppuhuipennusta ei kuitenkaan tullut, vaan kirja oli aika tasapaksua kerrontaa alusta loppuun asti.

Vuosi 2013, kirjoja luettu: 12