Isäkuukauden viettoa

Mistäköhän löytyisi energiaa blogin päivittämiseen? :P Mies on kotona isäkuukaudella ja sen takia koneellakin tulee vietettyä vähemmän aikaa. Lisäksi tuo esikoinen on nyt taas alkanut jättää päiväunia nukkumatta, joten omaa lepotaukoa ei ainakaan keskellä päivää enää yleensä ole. Ruokaa on toki tullut laitettua, leipomuksia vähemmän, sillä nyt yritän todenteolla tarttua uudenvuoden lupaukseeni.

Yhtenä päivänä kokeilin tehdä intialaista kanaa ja siitä tulikin tosi hyvää! Laitan reseptinkin joskus ylös, kunhan vaan nyt ehdin. Meillä on syöty myös sinappista kanaa (ohje alunperin täältä) ja parsarisottoa Valion ohjeella (nam!). Yhden kirjankin olen taas lukenut.

Eilen meidän poppoo kotiutui Tukholman risteilyltä. Tukholma vaikuttaa kyllä sellaiselta kaupungilta mihin mielellään itsekin muuttaisi. Siellä on kevät jo pidemmällä ja ihmiset ihanan hyväntuulisia ja tyylikkäitä (toki siellä tunsin itseni vielä tavallista enemmän mursuksi kuin kotikulmilla, mutta onhan se silti inspiroivaa nähdä hyvin pukeutuneita ihmisiä). Pojat olivat mukavaa matkaseuraa ja meillä oli aivan mahtava hytti. Varasimme kalliin Commodore-hytin sillä perustelulla, että emme kuitenkaan kesällä lähde mihinkään ulkomaanreissulle, joten voimme hyvin käyttää siihen korvamerkityt rahat risteilyyn. Ei kyllä tarvinut yhtään katua, sen verran hieno tuo hytti oli. Saimme sen aivan laivan etuosasta ja siellä oli leveä ikkunasyvennys, jossa lapset pystyivät katselemaan maisemia ja leikkimään leluillaan. Ja kyllä me miehenkin kanssa siellä istuimme iltaa. Tukholmaan päin mentäessä ihastelimme auringonlaskua ja vähän myöhemmin illalla tähtitaivasta. Kerrankin pääsi näkemään tähtiä vähän paremmin, kun ei ollut niin paljon valosaastetta häiritsemässä.

Parsarisotto

450 g tuoretta parsaa
3 rkl voita/margariinia/öljyä
1-2 sipulia
4 dl risottoriisiä
n. 9 dl vettä
1 kanaliemikuutio
2 dl omenamehua (tai valkoviiniä)
0,5 tl suolaa
pippuria
0,5 tl raastettua sitruunan kuorta (itse taisin raastaa kokonaisen sitruunan sen kummemmin mittailematta paljon siitä tuli)
0,5 prk creme fraichea
tarjoiluun juustoraastetta

Pese parsat, napsauta puumainen osa tyvestä pois ja kuori (nupun alta alaspäin). Paloittele tangot 3-4 osaan. Laita 9 dl vettä kuumenemaan. Sulata 2 rkl rasvaa (toisessa) kattilassa ja kuullota parsat siinä. Hienonna sipulit ja kuullota niitä parsan kanssa. Siirrä seos pois kattilasta. Lisää 1 rkl rasvaa kattilaan ja riisit. Kaada kuumentamaasi vettä pienissä erissä riisien joukkoon. Lisää vettä sitä mukaa, kun se on imeytynyt riiseihin (ja muista sekoittaa välillä). Lisää liemikuutio ja anna kiehua n. 15 minuuttia. Lisää sitten omenamehu ja parsa-sipuliseos. Mausta risotto suolalla, pippurilla ja raastetulla sitruunankuorella. Hauduta kypsäksi ja lisää lopuksi creme fraiche. Ripottele valmiin annoksen päälle juustoraastetta.

Sinappinen broileri

2 rkl (dijon) sinappia
suolaa maun mukaan
pippuria maun mukaan
500-800 g broilerin fileitä
3-4 porkkanaa
2 isoa sipulia
2 rkl oliiviöljyä
persiljaa

Lämmitä uuni 225 asteeseen. Kuori ja pilko porkkanat ja sipulit. Sekoita n. 1 rkl öljyä kasviksiin ja laita kasvikset uunivuokaan. Laita uuniin paistumaan (n. 10 minuuttia) ja valmistele sillä aikaa kana. Kuumenna 1 rkl öljyä pannulla ja ruskista broilerin fileet öljyssä, muutama minuutti per puoli. Silppua persilja ja sekoita sinapin joukkoon. Voitele fileiden pinnat sinappi-persiljaseoksella. Mausta fileiden pinnat myös suolalla ja pippurilla (taisin laittaa myös vähän currya). Kun kasvikset ovat paistuneet n. 10 minuuttia, lisää broilerin fileet uunivuokaan ja paista vielä n. 30 minuuttia tai kunnes kana on kypsää. Silppua vielä valmiin broilerin päälle persiljaa.

---

Tiedän, että mun piti seuraavaksi lukea Seitsemännen portaan enkeli ja aloitinkin sitä. Jotenkin se alku ei vaan niin kovasti iskenyt muhun, joten vaihdoin kevyempään kirjaan välillä. Mulle on ennenkin käynyt noin (viimeksi just sen Miehet, jotka vihaavat naisia -kirjan kanssa) ja sitten seuraavalla yrityksellä kirja saattaakin vaikuttaa tosi hyvältä. Varmasti oma mielentila ja muutkin asiat vaikuttavat siihen. Yritän sitä kirjaa siis seuraavaksi taas uudestaan. Nyt luin kuitenkin Katy Reganin kirjan How we met. Kirja oli ihan summamutikassa poimittu Akateemisesta ja se oli ihan mukavaa luettavaa. Kirjan päähenkilöinä ovat lähes 30-kymppinen yksinhuoltajaäiti Mia ja hänen kaveriporukkansa. Yksi porukan jäsenistä kuolee ja kirja kertoo siitä, kuinka jäljelle jääneet ystävykset käsittelevät suruaan ja yrittävät jatkaa elämäänsä. Kirja on rakkaustarina, mutta myös tarina ystävyydestä ja nuorten ihmisten elämästä ylipäätään. Aika kevyttä luettavaa aiheesta huolimatta. Kirja on varmaan monille äideillekin lohdullista luettavaa, kun Mia kuvaa äitiyttä kirjan alussa näin: "...motherhood's treating me well, even if it's like living with a fasicist dictator...". Voin samaistua!

Vuosi 2013, kirjoja luettu: 10