Monni pinnasängyssä?

Heräsin aamulla valtavaan maiskutukseen. Hämärässä tihrustin pinnasänkyyn ja huomasin, että Poika imi vimmatusti pinnasängyn pinnaa. Oli tarttunut siihen kiinni kuin pieni monni akvaarion lasiin. Viime yö olikin meillä ensimmäinen, jolloin Poitsu ei herännyt ollenkaan syömään! Ei siis ihme, jos aamulla nälkä oli hirmuinen. :) Täytyy kyllä myöntää, että voisin helpostikin tottua näin hyviin öihin. Yritän nyt pitää pään kylmänä ja muistaa sen, että hyvää yötä/päivää seuraa yleensä väistämättä huonompi kausi, varsinkin silloin jos on erehtynyt kehuskelemaan jollekin. ;) Viimeksi kun uskalsin julkisesti iloita siitä, että Poika nukkui 8 tuntia putkeen, hän oli 3,5 kuukautta vanha. Sen jälkeen meillä alkoikin ihan hirveä kausi, joka kesti reilun kuukauden. Yöunille nukahtaminen kesti pahimmillaan 3 tuntia ja oli aikamoista huutoa. Sen jälkeen heräiltiinkin 1-3 tunnin välein läpi yön. Nykyinen tilanne onkin siis oikeasti aika hyvä, vaikka yleensä yöherätyksiä tulee 2.

Olen huomannut, että vauvan kanssa helposti unohtaa, miten nopeasti toinen kasvaa. Kun on vaikea kehitysvaihe ja vaikka paljon yöheräilyjä, niin itse helposti ajattelen, että tätäkö tämä nyt on loppuelämän ajan. Unohdan, että kyseessä on taas vain joku kehitysvaihe, joka on pakko käydä läpi ja joka loppuu muutaman viikon kuluttua. Jos muistaisi sen, olisi ehkä paljon helpompi kestää hankalat hetket. Jos on vaikeaa, ajattelen, että tätä kestää ikuisuuden. Jos asiat puolestaan menevät hyvin, ajattelen, että kyseessä on vain joku poikkeavuus ja kohta taas on vaikeaa. Kai sitä yrittää suojata itseään pettymyksiltä ajattelemalla negatiivisesti (vai realistisesti?). Tosiasiassa varmaan positiivinen asenne auttaisi kaikin puolin.